Wednesday, July 31, 2013

Xysma Töminä-klubilla 12.7.2013

Mustachin jäsenet olivat verhonneet hauraat kuorensa Motörhead-paitoihin ja puuduttivat tulevaa kärsimystään pois Jack Danielsin avulla; Witchcraftin vokalisti levitti kätensä antautumisen merkiksi ja kävi polvilleen rukoilemaan; kaikki loput kruununtavoittelijat laahustivat ympäri festarialuetta toivonsa menettäneinä, kengänkärjilleen mumisten. Sellaista oli meno Ilosaarirockissa, kun Xysma tuli, näki ja soitteli kaikki muut suohon.

Saattaa olla, että ilmaus Timanttinen keikka hemmot! on monestikin aikamoista liioittelua, mutta kun pyöräilin Ilosaarirockin Töminä-klubilta puolen yön aikaan kotia kohti tuota ilmausta mantrana toistellen, siinä ei ollut tippaakaan liioittelua. Illan viimeisestä vedosta vastannut Xysma oli niin tolkuttoman kova, että ensimmäisen kotimaisen superlatiivivaraston tarjonnan rajat tulevat nopeasti vastaan.

Olin viimeksi nähnyt Xysman livenä Jyväskylän Lutakossa joskus Lotto-levyn (1996) ilmestymisen aikoihin. Tähän lähes pari vuosikymmentä sitten nähtyyn keikkaan liittyy sellainen hauska muisto, että ennen keikan alkua bändin soundcheckin kuunnellut kaverini tuli kertomaan minulle - melkoisen innostuneessa mielentilassa - että "Se [Jani Muurinen] kuulostaa ihan Glenn Danzigilta!" En tiedä, kuinka oikeaan osuva tällainen vertailu oli, mutta olen kyllä itsekin sitä mieltä, että näissä kahdessa miehessä on jotain samaa.

Tärkeä kysymys tässä on se, mikä kohottaa todella hyvän vokalistin arkisen mikrofoniin nojailijan yläpuolelle? Tähän kysymykseen on varmasti olemassa monenlaisia, mahdollisesti hyvinkin ristiriitaisia vastauksia, mutta mielestäni olennainen voidaan tässä sanoa yhdellä sanalla: karisma. Mitä se karisma sitten on? Wikipedian mukaan karisma "on käsite, jota käytetään usein kuvailemaan yksilön voimakasta kykyä viehättää ihmisiä tai vaikuttaa heihin. Yhteiskuntatieteilijä Max Weber on todennut karisman olevan tunteen asia, jota ei voi pohjimmiltaan järjellä selittää". Näin se on. Sekä Danzigin että Xysman livenä nähneenä voin sanoa, että molempien bändien vokalisteilla on karismaa - ja paljon - mutta minä en todellakaan osaa sen paremmin eritellä, mistä siinä oikeastaan on kysymys. Ehkäpä sen tuleekin olla näin - jotkut asiat pitää vain hyväksyä sellaisina kuin ne näyttäytyy. 

Vaikka Jani Muurisen persoona on Xysman esiintymisessä varsin hallitsevassa roolissa, bändi ei kuitenkaan missään tapauksessa ole mikään yhden miehen show, vaan ennen kaikkea ryhmä taitavia muusikoita, joista yhdessä muodostuu jotakin, joka on enemmän kuin osiensa summa. Varsin keskeisessä osassa tässä on se, että bändin jokainen jäsen todella silminnähden nauttii soittamisesta ja esiintymisestä.

Ja sitten on se kaikkein tärkein - eli musiikki. Siinä missä yksi jos toinenkin skandinaavisen riffirockin valtaistuinta tavoitteleva bändi tyytyy polkemaan Black Sabbath -suota välillä kiihdyttäen, välillä hidastellen, mutta aina samalla suolla pysytellen, Xysma liikkuu yhden kappaleen sisällä tyylikkäästi murskaavista death 'n' roll -riffeistä hyvinkin kevyisiin pop-melodioihin ja pop-melodioista ties mihin. Avainsana tässä on variaatio: parin ensimmäisen kappaleen ajan esimerkiksi Witchcraft jytisteli kulkusissa ihan kivasti, mutta sitten alkoi puuduttaa ja lopulta oli pakko siirtyä anniskelualueen uloimmalle laidalle. Xysma sen sijaan oli alusta loppuun saakka puhdasta magiaa - jokainen riffi, jokainen kappale oli lahja. Näin ollen vähintä, mitä voin sanoa, on: Kiitos - ja palatkaahan pian takaisin kulmille!

Bändin Facebook-sivu löytyy: täältä.
Suomen (Skandinavian, Euroopan, maailman) parasta rockia: täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä.

Lopuksi kuvia keikalta:










 

 

















No comments:

Post a Comment